Pro Sophie ry


Tervehdys rakkaat sophielaiset,  

Voi näitä aikoja. Yleensä, kun elämässä on vaikeita kohtia, yritän lohduttautua tosiasialla, että elämässä on ja kuuluukin olla monenlaista. Mutta tämä korona-aika on jotain sellaista, ettei voinut edes kuvitella, miten hetkessä kaikki muuttui. Kalenteri tyhjeni, arjesta tuli niukkaa, liikkeiden ja ravintoloiden oviin ilmestyi A-nelosen kokoinen, valkoinen lappu: olemme toistaiseksi suljettu. Asiat, jotka olivat ennen itsestäänselvyyksiä, eivät enää olleetkaan. Piti etääntyä työstä, koulusta, läheisistä, ystävistä ja arki oli pakko aikatauluttaa. Oli saatava päivään tietyt, rutiinit, jotta elämä raamittuu.
 
Yhdistyksemme osalta kaikki tapahtumat peruuntuivat ja tulevan suunnittelu pysähtyi. Emme ole vieläkään uskaltaneet sopia syksyn ohjelmaa, esimerkiksi perinteistä Avoimet Ovet -teatterin tapahtumaa. Hallitus on kokoontunut sähköpostin välityksellä. Mutta Sophie Mannerheimin koulun toimintaa voimme edelleen tukea innokkaasti ja sydämellä.
 
Pro Sophiessa olemme kantaneet huolta sairaalakouluja käyvistä lapsista, mutta nyt poikkeustilanteessa huoli on ollut aivan erityisen suuri. Koronan aikana on kouriintuntuvan selkeästi ymmärtänyt, miten suuri oikeus on käydä koulua, oppia, olla yhdessä, tavata luotettavat aikuiset, saada tukea ja kasvaa. Pyysin Sophie Mannerheimin koulun rehtori Marja-Liisa Autiota kertomaan meille muutamalla sanalla, miten kaikki on sujunut ja näin hän kuvaili: ”Etäopetus on alun harjoittelun jälkeen sujunut suurimmalta osalta oppilaista pääosin varsin mallikkaasti. Jotkut oppilaat, joista ei ennalta arvannut, ovat jopa innostuneet koulutyöstä ja saaneet paljon koulutyötä tehtyä. Joillakin oppilaista tämä poikkeusaika on toki myös selvästi huolestuttanut ja kuormittanut, jolloin on ollut vaikea keskittyä koulutyöhön ja on ollut tärkeää, että asiasta on voinut puhua jonkun tutun aikuisen kanssa, olipa hän sitten etänä tai lähiaikuisena.”
Pro Sophien kotisivuilta ”Kuvia ja välähdyksiä” -osiosta voit lukea koko Marja-Liisan kirjoituksen sekä kohdasta ”Oppilaiden tarinoita” kahden koululaisen kuvailun heidän tunnelmistaan poikkeusaikana. Tänä keväänä ei saa järjestää kevätjuhlia, joten opettajat jakavat todistukset ja yhdistyksen stipendit oppilaille koulussa, omissa kotiluokissa.
 
Aikanaan, kun olemme selättäneet tämän korona-ajan, saamme varmasti voimaa ja tietynlaista toivoa, että elämän vaikeissakin käänteissä pärjätään. Se antaa vahvistavan ja rauhoittavan ulottuvuuden elämässä selviytymiseen - myös poikkeusoloissa. En tiedä, muuttuuko maailma tämän kaiken jälkeen. Itse uskon, että monen asian kohdalla syventyy entisestään näkemys, mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä.
 
Rakkaat sophielaiset, kiitos,  kun olette mukana ja tuette. Sillä on merkitystä. Tänäkin keväänä olemme voineet jakaa yhdeksän oppilastipendiä sekä koko koululle yhteisen taide- ja taitoaineiden materiaalin ja välineistön apurahan. Tuemme myös taloudellisesti syyslukukauden toimintapäivää, jonka sisällöstä apulaisrehtori Pia Paakkari kirjoittaa näin:” On tarkoitus järjestää koululaisillemme pajoja, joissa oppilaat vierailijoiden johdolla pääsevät kokeilemaan uusia, itselleen energiaa ja hyvinvointia antavia harrastuksia. Pajojen sisältö perustuu oppilaiden esittämiin ideoihin.” Alustavasti suunnitelmissa on kiusaamisen vastaista toimintaa katutanssin muodossa, kauneudenhoitoon ja hyvinvointiin sekä ravintoon liittyvät pajat.  Lisäksi on kuvataidetoimintaa ja luontoelämyksiä.
 
Aurinkoisia ja hyvää kesän aikaa kaikille Eeva Kilven sanoin:
 
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
 
Pirjo-Riitta
puheenjohtaja